"Mutta minähän olen liian nuori ollakseni alkoholisti!"

 

Näin useimmat meistä sanoivat itselleen silloin, kun aloimme epäillä, että juomisessamme saattoi olla jotain pielessä. Arvelimme, että parhaimmassa tapauksessa alkoholismi oli vain paha tapa. Pahimmassa tapauksessa se oli merkki heikosta luonteesta. Kummassakin tapauksessa yhdistimme sen keski-ikäisiin tai vanhoihin ihmisiin. Unohdimme erään yksinkertaisen tosiasian: Alkoholismi on sairaus. Kuten useimmat muutkin sairaudet -sydäntaudit, tuberkuloosi, syöpä – se voi ilmaantua ihmiseen missä iässä tahansa.

​

Alkoholismi kehittyy eri tavalla eri ihmisissä. Monet meistä - sen voimme nähdä nyt – ovat olleet alkoholisteja siitä hetkestä alkaen, kun otimme ensimmäisen ryypyn.

Ei juomien maku - ei maltaiden, rypäleiden tai viljankaan, ei myöskään helmeily tai veden osuus synnytä ongelmaa. Ei, se on alkoholi, joka aiheuttaa meille vaikeuksia.

Ei ole väliä, kuinka paljon tai kuinka vähän juomme. Tärkein kysymys on: Mitä juomisemme meille aiheuttaa? Mitä se vaikuttaa elämäämme?

Muistin menetys on harvoin normaali ilmiö tavallisesta juomisesta. Ne katsotaan yleensä alkoholismin oireiksi. Yritys hallita juomistamme on jo itsessään vaaran merkki. Me yritämme hallita sitä, koska terve järkemme kuiskaa meille: "Varo vaara!"
Alkoholismi on etenevä sairaus. Niin kauan, kun alkoholisti jatkaa juomistaan, sairaus pahenee.

​

Alkoholismiin ei tunneta mitään parannuskeinoa. Alettuamme kerran juoda alkoholistisesti, emme voi koskaan olla varmoja, kuinka seuraava ryyppy vaikuttaa meihin. Meitä ei voida parantaa, mutta voimme toipua. Kun vain päätämme, että olemme saaneet tarpeeksi, voimme pysäyttää taudin kulun oppimalla, kuinka voimme lopettaa juomisen.

​

Sangen harvat meistä tietävät tarkalleen, kuka tai mikä on syynämme alkoholismiimme. Tiedämme kuitenkin tarkalleen, kuka on velvollinen tekemään jotain asialle. Jos haluamme lopettaa juomisen, kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestamme. Tehtävä kuuluu meille itsellemme. Tässä asiassa voimme ottaa vastuun aivan kuin hekin, joita laki nimittää täysi-ikäisiksi.

​

AA:ssa emme vanno lopettavamme juomista ikuisiksi ajoiksi. Emme hyppää kyytiin kuudeksi kuukaudeksi. Emme tee juhlallista lupausta vuodeksi. Olemme vain ryyppäämättä päivän kerrallaan. Tänään. Nyt.

Juurin tämä hetki on meidän oma erikoisaikamme. Meidän ei tarvitse etsiä nuoruutta pullosta. Meillä on nuoruus todellisuudessa. Me haluamme nauttia siitä vapaudessa.

 

AA:ssa löydämme enemmän todellista vapautta kuin mitä ennen olimme tienneet olevankaan. Olemme murtautuneet ulos alkoholismin synkästä vankilasta, joka ennen sulki meidät sisäänsä. Nyt olemme vapaita havaitsemaan, keitä me olemme, minkälaisiksi haluamme tulla, millaisia meidän oli tarkoitus olla.