12 perinnettä

AA-yhteisön kasvaessa sen keskuudessa nousi esiin kysymyksiä ryhmien hoidosta, yhteisistä rahavaroista, henkilöasioista, julkisista suhteista, nimettömyydestä jne. Laajeneva kokemus yritysten ja erehdysten kautta synnytti AA:n kaksitoista perinnettä. Bill W julkaisi aiheista aluksi kirjoituksia AA Grapevine -lehdessä. Niistä kehittyi "Kaksitoista kohtaa tulevaisuutemme turvaamiseksi". Painettuna AA:n kaksitoista perinnettä julkaistiin vuonna 1946 ja nykyinen sanamuoto vahvistettiin ensimmäisessä kansainvälisessä juhlakokouksessa Clevelandissa, Ohiossa vuonna 1950.

1. Yhteisen menestyksemme tulisi olla ensi sijalla, henkilökohtainen toipuminen riippuu AA:n yhtenäisyydestä.

• Yhtenäisyyden puuttuessa AA hajoaa.
• Yksilöllinen vapaus, mutta silti suuri yhtenäisyys. 
• Paradoksin selitys: jokaisen AA:laisen elämä riippuu henkisten periaatteiden noudattamisesta.
• Ryhmän pitää pysyä elossa tai yksilö tuhoutuu.
• Yhteisen menestyksen tärkeys.
• Miten ryhminä parhaiten elää ja työskennellä yhdessä.

2. Ryhmämme tarkoitusperiä varten on olemassa vain yksi perusarvovalta - rakastava Jumala sellaisena kuin Hän saattaa ilmaista itsensä ryhmämme omassatunnossa. Johtajamme ovat vain uskottuja palvelijoita - he eivät hallitse.

• Mistä AA saa johtonsa? AA:n ainoana arvovaltana on Jumala sellaisena kuin Hän ilmaisee itsensä ryhmätietoisuudessa.
• Ryhmätietous määrää. 

3. Ainoa vaatimus AA jäsenyydelle on halu lopettaa juominen.

• Alkuaikojen suvaitsemattomuus johtui pelosta.
• Riistämällä alkoholistilta mahdollisuus liittyä AA:han joskus luettiin hänelle kuolemantuomio.
• Jäsenmääritykset poistetaan.
• Kaksi kokemusperäistä esimerkkiä.
• AA:n jäsen on kuka tahansa, joka itse sanoo olevansa.

4. Jokaisen ryhmän tulisi olla itsenäinen, paitsi toisia ryhmiä tai koko AA:ta koskevissa asioissa.

• Jokainen ryhmä hoitaa asiansa mielensä mukaan, paitsi milloin on kysymyksessä AA:n kokonaisuus.
• Onko sellainen vapaus vaarallista?
• Ryhmän, kuten yksilönkin, täytyy mukautua periaatteisiin, jotka turvaavat AA:n säilymisen.
• Kaksi vaaramerkkiä: ryhmän ei tulisi tehdä mitään sellaista, mikä vahingoittaisi AA:n kokonaisuutta, enempää kuin liittyä mihinkään AA:n ulkopuoliseen ryhmittymään. Esimerkiksi: AA-keskus, joka ei menestynyt. 

5. Jokaisella ryhmällä on vain yksi päätarkoitus - viedä sanomansa vielä kärsiville alkoholisteille.

• Parempi tehdä yksi asia kunnollisesti kuin monta huonosti. AA:n säilyvyys riippuu tästä periaatteesta.
• Jumalalta (Korkeammalta Voimalta) olen saaneet kyvyn samaistaa itsemme toiseen alkoholistiinja jakaa toipumisemme tulokkaan kanssa.
• Ainoa tarkoituksemme on viedä tämä lahjamme toiselle.
• Raittiutta ei voi säilyttää, ellei sitä jaeta. 

6. AA-ryhmän ei tulisi milloinkaan ryhtyä takaajaksi tai rahoittajaksi eikä lainata AA:n nimeä millekään sukulaisjärjestölle eikä ulkopuoliselle yritykselle, etteivät raha-asioita, omaisuutta ja arvovaltaa koskevat pulmat vierottaisi meitä päätarkoituksestamme

• Kokemus todisti, ettemme voineet ryhtyä tukemaan mitäänsukulaisyritystä, olipa se miten hyvä tahansa.
• Emme voi olla kaikkea kaikille. Totesimme, ettemme voisi lainata AA:n nimeä millekään sen ulkopuoliselle toiminnalle. 

7. Jokaisen AA-ryhmän tulisi olla täysin omavarainen ja torjua ulkopuoliset avustukset.

• Mikään muu AA-perinne ei ole ollut niin työlästä  toteuttaa kuin tämä.
• Varattomuus, alkujaan olosuhteiden pakkoa.
• Hyväksikäytön pelko.
• Välttämättömyys pitää erillään henkinen aineellisesta.
• Päätös tulla toimeen vapaaehtoisten avustusten turvin.
• Vastuu palvelukeskuksen taloudellisesta hyvinvoinnista asetettiin AA:n jäsenten kannettavaksi.
• Palvelukeskuksen toimintaperiaate: pelkät toimintakustannukset sekä kohtuullinen vararahasto. 

8. AA:n tulisi aina säilyä ei-ammattimaisena, mutta toimistomme voivat palkata erikoistyöntekijöitä.

• Kahdennentoista askeleen työtä ja rahaa ei voida sekoittaa.
• Vapaaehtoisen 12. askeleen työn ja maksetun palvelun välinen linjajako.
• AA ei voisi toimia ilman palkattua työvoimaa.
• Ammattityöntekijät eivät ole ammatti-aa:laisia.
• AA:n suhde teollisuuteen, valistustoimintaan jne.
• 12. askeleen työstä ei milloinkaan suoriteta korvausta, mutta ne, jotka tekevät työtä meitä palvellakseen ovat palkkansa ansaitsevia. 

9. AA:ta sellaisenaan ei saisi koskaan organisoida, mutta voimme muodostaa palveluelimiä tai toimikuntia, jotka ovat välittömästi vastuussa niille, joita palvelevat.

• Erikoiset palveluneuvostot ja toimikunnat. Keskuspalveluvaltuusto, Luottamusmiehistö ja ryhmätoimikunnat eivät voi laatia sääntöjä AA:n jäsenille eikä ryhmille.
• AA:laisia ei voida määräillä yksilöinä enempää kuin yhteisestikään.
• Pakkovallan puuttumisesta huolimatta "järjestäytymättömyys" ei haittaa, koska ellei jokainen aa-lainen noudata ehdotettuja toipumisaskeleita, hän kirjoittaa oman kuolemantuomionsa. Sama pätee ryhmiinkin.
• Kärsimys ja rakkaus ovat aa-laisten kurinpitäjinä.
• Arvovaltahengen ja palveluhengen välinen ero.
• Palvelujemme pyrkimyksenä on saattaa raittius kaikkien sitä haluavien ulottuville.

10. AA ei ota kantaa ulkopuolisiin kysymyksiin; sen takia AA:n nimi ei saisi milloinkaan tulla vedetyksi julkisiin kiistoihin.

• AA ei ota kantaa julkisiin kiistoihin. Taisteluhaluttomuus ei ole mikään erikoishyve.
• Hengissäpysyminen ja AA:n leviäminen ovat pääasialliset tavoitteemme.
• Mitä olemme oppineet Washingtonin liikkeeltä. 

11. Ulospäin suuntautuva toimintamme pohjautuu pikemminkin vetovoimaan kuin huomion herättämiseen; meidän tulee aina ylläpitää henkilökohtaista nimettömyyttä lehdistön radion, television ja elokuvan piirissä.

• Suhdetoiminta on AA:lle tärkeä. Hyvän suhdetoiminnan avulla pelastetaan ihmishenkiä.
• Pyrimme tekemään AA:n periaatteet tunnetuiksi, emme AA:n jäseniä.
• Lehdistö on ottanut asiamme omakseen. 
• Henkilökohtainen nimettömyys julkisuudessa on suhdetoimintamme kulmakivenä.
• 11. perinne muistuttaa jatkuvasti mieleemme, että henkilökohtaisella kunnianhimolla ei ole sijaa AA:ssa. 
• Jokaisesta jäsenestä tulee yhteisömme toimiva huolenpitäjä. 

12. Nimettömyys on perinteittemme henkinen perusta, aina muistuttaen meitä asettamaan periaatteet henkilökohtaisten seikkojen edelle. 

• Nimettömyyden henkisenä aineksena on uhraus.
• Luopuminen henkilökohtaisista tavoitteista yhteisen hyvän vuoksi on kaikkien kahdentoista perinteen olemuksena.
• Miksi AA ei voinut pysyä salaseurana.
• Periaatteet ovat henkilöitä tärkeämmät.
• Sataprosenttinen nimettömyys julkisuudessa.
• Nimettömyys on todellista nöyryyttä.