Kake
Viikko filtin alla
Masennus iski, vaikka raittiutta oli jo vuosia. En saanut mitään aikaiseksi. Olin ajatellut, ettei iso mies tällaiseen sorru, vaan se on heikkojen tauti. Vaan iskipäs.
Olen yrittänyt elää AA:n ohjeiden mukaan ja käydä palavereissa. Olenkin saanut olla jo pari vuotta raittiina ja siitä kiitos vain yhteen suuntaan: AA:han.
Sairastuin ensin flunssaan ja yritin palata töihin liian aikaisin. Työtahti oli kova, mutta sinnittelin puolikuntoisena. Yöt nukuin huonosti ja näin työunia. Vaikka nukkumistunteja tuli arkisin 8-9 ja viikonloppuisin enemmän, olin aina väsynyt. Jätin harrastukset, en jaksanut muuta kuin laahautua AA:han kerran viikossa ja muut illat tuijotin telkkaria.

Kaverit auttoivat
Ryhmäkaverit alkoivat kysellä, että voinko ihan hyvin ja yrittivät auttaa. Töissä pomo ensin hermostui saamattomuuteeni ja piti pyysi sitten juttelemaan. Hän sanoi, että nyt on pakko mennä työpaikan lääkärille.
Menin ja kerroin lekurille, kun hän ensin kysyi. Minusta otettiin verikokeita ja muitakin kokeita. Muita oireita oli sen verran, että lääkäri pani minut kuukauden lomalle. Ensimmäisen viikon makasin peiton alla. Ryhmäkaveri soitti, mutta en viitsinyt vastata. Sama kaveri tuli soittamaan ovikelloa ja soitti niin kauan, että oli pakko nousta.
Hän pani kahvit kiehumaan ja vaati minun juomaan pari isoa kupillista. Olin aika riutuneen näköinen.
Kaveri sanoi, että nyt pesulle ja parran ajoon ja lähdetään ensin kaupungille kahville ja sitten ryhmään.
Minulla ei ollut oikein voimia vastustaakaan. Siitä alkoi paluu hereillä olevien maailmaan.
Lomaa on vielä jäljellä. Kaverit tulevat taas kohta hakemaan ryhmään.